Kuntavaalien 2017 kampanjointi ensivaiheessa ehdokkaiden saamiseksi ja toisessa vaiheessa luottamushenkilöiden valitsemiseksi on kiihtyvällä tahdilla etenemässä. Puolueet ja valitsijaryhmät ovat laatineet ohjelmansa, joilla haetaan ryhmän hyväksyntää äänestäjien joukossa. Ohjelmia tarkastellen niistä on kovin vaikeata löytää selkeitä eroavaisuuksia kuntatason politiikassa. Ideologioihin nojautuvat puolueet erottuvat selvimmin.
Äänestäjät ovat kautta aikojen tuominneet luottamustehtävissä toimineita poliitikoita vaalilupausten pettämisestä. Miksi näin? Miksi ehdokkaat kampanjoissaan lupaavat henkilökohtaisesti äänestäjille asioita, joiden toteutuminen ei ole yksinomaan ehdokkaan omissa käsissä. Toisaalta voi kysyä myös, miksi äänestäjät odottavat ehdokkaiden lupailevan sen kaltaisia asioita.
Kunnallisissa luottamuselimissä tehdään päätökset aina kollegiaalisesti eli yhteisesti. Päätökset ovat aina siten joko yksimielisiä kompromisseja tahi äänestyspäätöksellä syntyneitä enemmistöpäätöksiä. Kollegiaalinen päätöksenteko edellyttää aina ennen päätöstä keskustelua ratkaisujen perusteista, vaikutuksista ja seurauksista. Sen tarkoitus on lähentää erimielisten kantaa toisiinsa nähden tai saada luottamushenkilöiden enemmistö oman ratkaisuvaihtoehdon taakse, jotta syntyvä päätös olisi mahdollisimman samanmielinen.
Valituiksi tulevat ovat siis kunnallisia luottamushenkilöitä. He toimivat äänestäjiensä luottamuksen varassa. Heillä kaikilla on parlamentaarinen vastuu, joka ilmenee siten, että seuraavissa vaaleissa ei tule valituksi, jo
s menettää tuon äänestäjien luottamuksen. Luottamus annetaan vaalissa aina koko valittavien toimielinten toimikauden ajaksi. Luottamustehtävä säilyy niin pitkään kuin kuntalain mukainen vaalikelpoisuus ao. kunnassa säilyy tai ellei ole muuta lain mukaista erottamisperustetta. Ikäväksi vaalikampanjat muodostuvat, jos ehdokkaat kilpalaulannallaan pyrkivät heittämään epäilyksen varjoja, mustamaalaamaan tahi panettelemaan henkilöinä muita ehdokkaita ryhmästä riippumatta.
Luottamus on vahva tunnetekijä. Siten organisaatiot eivät voi tuntea luottamusta, mutta sen sijaan organisaatioihin voidaan luottaa. Luottava osapuoli on aina ihminen. Luottamusta tarvitaan aina siellä, missä toimintaa liittyy taloudellisia tai sosioemotionaalisia riskejä. Luottamus vähentää toimintaympäristöön liittyvää epävarmuutta ja synnyttää ja edesauttaa selvästi yhteistyö- ja vuorovaikutussuhteita. Erimielisten henkilöidenkin välillä voi vallita varsin suuri luottamus. Luottamusta voidaan synnyttää ja vahvistaa avoimuudella, rehellisyydellä ja oikeudenmukaisella toiminnalla.
Sanotaan, että luottamuksen ansaitseminen voi viedä vuosia, mutta menettäminen vain sekunteja.
Asettuessani ehdolle aion luvata edellä kuvatun perusteella toimivani avoimesti, rehellisesti ja oikeudenmukaisesti. Avoimuutta on kertoa kantani perustelut, mutta myös kantaani vastustavat perustelut ja miksi päädyin omaan kantaani. Rehellisyyttä on kertoa sama totuus samassa asiassa kaikille osapuolille muuttamattomana. Oikeudenmukaisuutta on huomioida päätösten vaikutukset ja seuraukset ihmisiin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon sekä perustuslain suomien oikeuksien mukaisesti. Joskus päätös on tehtävä kaupungin eduksi kaupunkilaisten edun sijaan. Ne kun eivät aina valitettavasti yhdy välittömästi. Usein välillisesti kylläkin.
Lupaan myös kuunnella kaupunkilaisten, ihmisten, odotuksia ja toivomuksia, vaatimuksiakin. Voiko niitä sellaisenaan toteuttaa tahi noudattaa, on harkittava aina asia- ja tilannekohtaisesti. Lupaan myös ottaa niistä asioista selvää, joihin en heti kykene vastaamaan. Olen siis asettumassa alttiiksi luottamuksellenne yhteisten asioiden hoitamisessa, jota myös politiikaksi kutsutaan.