Toissa viikonlopun mielenosoituksen järjestäjät yrittävät hakea sympatioita toiminnalleen syyttämällä jopa poliisia väkivallasta. Laillista yhteiskuntajärjestystä kunnioittavan suuren yleisön mielenosoittajille osoittama patia näyttää olevan antipatia kuten kuuluukin olla.
Järjestyksenvalvojan keinot ovat järjestyksessä: neuvo, kehotus, käsky ja voima. Kun näistä kolme ensimmäistä ei tehonnut, oli seurauksena voima. Turha on siis itkeä kaasusta, sillä sitä saa mitä tilaa! Virkamiehen käskyn noudattamatta jättäminen on virkavallan vastustamista, siis rikos.
Mielenosoittajien suurta ajattelemattomuutta oli sitoa niskuroinnilla 24 poliisipartiota rettelöinnin turvallisuuden- ja järjestyksenvalvontaan vaarantaen koko Helsingin kaupungin poliisilaitoksen hälytystoiminta.
Suurta ajattelemattomuutta oli myös niskuroinnin järjestäminen korona-aikana, jolloin pitää noudattaa turvavälejä. Kun poliisi joutui raahaamaan katua tukkinutta väkeä, vaarantui poliisin työturvallisuus ja koko Helsingin poliisin toimintakyky. Poliisin tehtävästä saama tartunta olisi halvaannuttanut koko Helsingin poliisilaitoksen. Poliisien perheissä on viime maaliskuusta lähtien muutenkin pelätty sydän syrjällään milloin korona tulee kotiin poliisin työstään saaman tartunnan vuoksi.
Näinkö piittaamattomasti poliisiasioista vastaavan sisäministeri Ohisalon joukot suhtautuvat poliisin toimintaan ja työturvallisuuteen sekä poliisien perheiden turvallisuudentunteeseen?
On järkyttävää, että mm. presidentti Halonen kommenteissaan asettui tukemaan laittomuuksien järjestäjiä ajattelematta yhteiskunnan laillista järjestystä ja turvallisuutta.