Keskustelu korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistuksesta käy villinä. Keski-Uusimaassa asiasta kirjoitti Mikko Vesterinen (vihr.). Kaikkien keskusteluun osallistuneiden on hyvä tutustua tehtyyn esitykseen sekä vilkaista OKMn hyvä koonti siitä, mistä ehdotuksessa on kyse ja mistä ei. http://minedu.fi/usein-kysyttya-korkeakouluvalinnat
Suomalaisen koulutusjärjestelmän suuri voitto on mahdollisuus aina siirtyä eteenpäin. Tässä esityksessä tämä koskee erityisesti polkua ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluihin. Mikko Vesterinen unohti tämän väylän kirjoituksessaan. Kun omakohtainen kokemus on lukiopolusta, niin helposti toinen polku unohtuu. Eikä oikeastaan polku, vaan valtatie. Ammattikorkeakouluista vuonna 2014 paikan vastaanottaneista 44 prosentilla oli ammatillinen tutkinto. Ja oppilaitoksissa viestitään, että tämä on vähintään se, mitä halutaan myös jatkossa.
Isoin ongelma tämän hetkisessä järjestelmässä on vuodet, jolloin opiskelijat eivät pääse mihinkään. Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan lähes 60 prosenttia ylioppilaista ei pääse mihinkään jatko-opintoihin välittömästi kirjoitettuaan. Osa varmasti pitää välivuotta tavoitteena. 75 prosenttia ylioppilaista kuitenkin pyrkii jatkamaan opintojaan heti. Yhteiskuntapoliittisesti tai opiskelemaan tosissaan pyrkivän ylioppilaan kannalta nykyinen tilanne on siis erittäin huono. Hyvin kirjoittanut ja kyntensä näyttänyt opiskelija voidaan jatkossa valita, vaikka hän ei jaksaisi heti aloittaa pänttäämistä uudestaan. Tämä on mielestäni oikeudenmukaista.
Todistusvalintaa pitää lisätä. Tällä hetkellä korkeakoulut eivät huomioi lainkaan ammatillista tutkintotodistusta korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa, koska ammatillisen koulutuksen kolmiportainen arviointiasteikko on liian suppea antamaan kuvaa opiskelijan osaamisen tasosta. Tämä ongelma poistuu 2018, kun ammatillisen perustutkinnon arviointiasteikko muuttuu 5-portaiseksi. Tämä muutos mahdollistaa esitykseen sisältyvän ehdotuksen, että todistusvalintaväylä on avoin myös ammatillisen tutkinnon suorittaneille.
Kannan huolta yhtä lailla kuin Vesterinen hitaasti alansa löytävien tai uudelleen suuntaavien tilanteesta. Silti, pääsykokeet ovat jatkossakin mahdollisuus. Pääsykokeita järjestetään myös uudistuksen jälkeen. Vain yhteisvalinnasta (pääsykoe+todistusvalinta) luovutaan. Vuoden 2018 jälkeen pääsykokeet eivät saa edellyttää pitkäkestoista valmistautumista. Tällä pyritään pääsemään irti valmennuskurssien aiheuttamasta taloudellisesta eriarvoisuudesta. Tämän lisäksi oma veikkaukseni on, että avoimen väylää tullaan vahvistamaan ja nk. väyläopinnot ovat tulevaisuuden toinen valtatie.
Valintojen uudistaminen on iso työ. Jos valintoja uudistettaisiin sen mukaan, millainen päättäjän henkilökohtainen polku jatko-opintoihin on ollut, niin se ei olisi kestävää. Valinnoissa erilaisille poluille, erilaisille ihmisille ja erilaisille valinnoille tulee tasoittaa tietä. OKMn esitys on varsin kannatettava ja siihen kannattaa huolella tutustua.
Riikka Reina
järvenpääläinen ammatillisen koulutuksen asiantuntija ja varavaltuutettu (Kesk.)
